Viime viikolla aloitettiin Mintun kanssa opettelemaan aivan uusia liikkeitä, nimittäin ruutua ja tunnistusnoutoa. Toimintaohjeet meille antaa mun raamattu eli Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi -kirja.

Ruutua harjoitellaan kosketusalustan avulla, ja kolmen päivän treenien jälkeen olen lähettänyt Minttua tötsien kulmittaman kosketusalustan luo n. 10 metrin etäisyydeltä. Antaessani luvan Minttu juoksee alustalle syömään namit ja samantien kutsunkin sen takaisin luokseni syömään lisää nameja. Varsin alkeellista vielä (toki), mutta Mintusta meno on aivan älyttömän hauskaa! Treenien jälkeen sen innostus on valtava, ja menee aikaa ennen kuin "toimintavaihde" hitaasti kytkeytyy pois päältä.

Tunnistusnoudossa ollaan vielä enemmän alkeissa. Nyt toisien treenien jälkeen olen antanut multa ja nakilta haisevaa tunnarikapulaa Mintulle nuuskastavaksi. Kun se kiinnittää huomiota kapulaan, sanon "oma" ja palkkaan.

Iskä viimein täytti lupauksensa ja teki meille metallinoutokapulan! Ostin viime vuonna Mintulle synttärilahjaksi metallin, mutta iskä vannoi tekevänsä meille sellaisen ja palautin ostoksen kauppaan. Noh, ei sentää päästy viettämään vuosipäivää tällekin projektille... Kuitenkin, kääräsin 5 kierrosta liimaharsoa kapulan pitimen ympärille ja otettiin ensiaskeleet. Huomasin, että Mintun mielestä liimaharso on kummaa ja ällöä suussa, joten ollaan nyt kolmena päivänä otettu pelkästään pitoharjoituksia. Haluan nyt metallikapulan kanssa panostaa alkutreeneihin, ettei Mintulle tule mitään traumoja. Toiseksi, Mintun hammaspuutokset estävät täydellisen otteen ottamista kapulasta, ts. kapula liikkuu aavistuksen verran sivusuunnassa Mintun suussa, koska sieltä puuttuu kapulaa tukevia hampaita. Treenataan nyt aluksi Mintun kanssa oikeesti tukevan otteen ottamista. Puukapula antaa vähän anteeksi Mintun käsittelyä, mutta Mintulla on myös esiintynyt lievää kapulalla leikittelyä, ja sen haluaisin kuriin. Siksi ollaan myös treenattu ihan puunoutoa, kiinnitän erityishuomiota käsittelyyn ja otteeseen.

Mä olen tosi tyytyväinen Mintun työskentelyyn, se on tosi innokas ja halukas treenaamaan. Näillä eväillä on hieno jatkaa!

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa lapikkaan vapaamuotoisissa tokotreeneissä. Meidän lisäksi treenimään lähtivät Amy ja Sansi sekä Merja ja ruotsinlapinkoira Simo. Palauteltiin Mintun kanssa mieleen ihan perusliikkeitä eli seuraamista, kaukokäskyjä ja luoksetulon pysähdyksiä. Lisäksi otettiin lyhyt paikalla makuu, ja Mintun levottomuus pelästytti mut. Tähän liikkeeseen ja sen harjoitteluun mulla ei ole hermoja, joten kun Minttu oikaisi asentoaan (käänsi kyynäriään mun piiloa kohti) ja pian löpsähti lonkka-asentoon, rukoilin maan ja taivaan väliltä kaikkea, ettei Minttu ole unohtanut oppejaan. Otettiin sitten vain pari lyhyempää paikallamakuuta niin, että olin piilossa 1-1½ minuuttia. Muuten Minttu työskenteli upeasti, neiti oli yhtä väkkärää liikkeiden välillä!

Pyörähdettiin tänäänkin vapaamuotoisissa treeneissä Tuomarinkartanossa. Seuraksi lähtivät Anna-Leena Arvin, Pessin ja Uulan kanssa, Amy ja Sansi,  Annan Sunnyn ja Lyytin kanssa sekä Anu ja Lola.

Alkajaisiksi otettiin yhteinen paikalla makuu. Tänään Minttu oli normaalin levollinen maatessaan, joten uskalsin venyttää paikallamakuun kolmeminuuttiseksi. Tosin tällä kertaa erona oli se, että mun piilo oli suoraan Mintun edessä, kun taas viimeksi olin Mintun etuvasemmalla.

Seuraamisissa Minttu oli todella pätevä, asento oli parempi keskiviikkoon verrattuna - silloin Minttu seurasi vähän väljästi. Kontakti pysyi todella hyvin - pitkissä suorissa pätkissäkin - ja muutenkin Mintun työskentely oli todella riemukasta. Palkkaustauoilla Minttu intoutui pusuttelemaan, ja siinä höntissä riemussa se pieni pölhö ei millään ymmärtänyt, etten halua sen hyppivän kuraisilla tassuilla mua päin..

Luoksetuloihin yritettiin saada tänään vauhtia, sillä Minttu aavisteli pysähdystä tai ainakin hiljensi juoksuaan matkan puolen välin jälkeen. Eli siis tehtiin paljon läpijuoksuja.

Kaukokäskyt eivät olleet kovin ilahduttavia. Minttu osaa mennä maahan tosi hienosti ja nopeasti (lysähtämällä), mutta tänään asennonvaihdot istu-maahan eivät sujuneet ihan niin. Yritin tsempata ja saada kaiveltua esiin sitä upeaa osaamista.

Noudot menivät hyvin, Minttu otti kunnon otteen kapulasta ja haki reippaasti. Sen sijaan palautuksessa hoputin sitä laukkaamaan, mutta kokonaisuudessaan meni ihan pätevästi. Otettiin myös pari hyppynoutoa, Anu oli tuonut mukanaan esteen. Ollaan harjoiteltu Mintun kanssa tätä sisätiloissa lähinnä niin, ettei esteen kiertäminen onnistu, joten mun piti ohjata Minttua tosi paljon. Aika nopeasti idea valkeni, mutta voi sitä vauhtia puuttui! Siinä vaiheessa, kun Minttu kompuroi esteeseen, pelkäsin sen lopettavan kammon takia, mutta sentään hoidettiin rupeama loppuun - vaikka sitten "kontaten".

Minttu oli jälleen aivan into piukkana treeneissä! Reipasta meininkiä oli ilo katsella. Pistin Minttua kuitenkin "jäähdyttelemään", ettei tulisi liian tuhtia treeniä kerralla. Sillä aikaa mä imin itseeni vaikutteita kokeneemmista treenaajista seuraamalla mm. tunnistusnoutoa ja ruutua. Maanantaina lähden ahdistelemaan puutavaran myyjiä, sillä mun on saatava tunnarikapulat!

Sain tänään tekstiviestitse terveiset Kolilla olleesta PLS:n Katselmuksesta. Me oltiin kuulemma voitettu tokon kiertopalkinto! Olin ihan unohtanut koko jutun, varsinkin, kun ei oltu menossa paikalle. Tämän myötä tunsin entistäkin syvemmän piston sydämessäni - meidän tokoilut jäivät sinne syksylle, kun kuitattiin koulutustunnus TK2. Motivaation puute, "taktinen lepo" ja ylioppilaskirjoitukset (jätetään mainitsematta laiska ohjaaja) tekevät paljon pahaa..

No, tänään päätin ilahduttaa Minttua lenkin lomassa tokoilulla (itse asiassa olin päättänyt tämän jo aamulla ennen tietoa palkinnosta!). Käveltiin erästä hiekkatietä, ja meidän tavanomaisen treenikentän kohdalla kysyin Mintulta, että mennäänkö treenaamaan. Ei tarvinnut kahta kertaa kysyä: Minttu kipitti intopiukkana oikopolkua kentälle ja rupesi heti luomaan muhun kontaktia pilke silmässä!

Seuraamiset menivät aivan mainiosti! Alussa oli vähän oli väljyyttä käännöksissä (ml. täykkäreissä) oikealle, mutta kontakti pysyi aivan ällistyttävän hyvin! Olin aivan varma, että tämä 5kk tauko olisi nakertanut seuraamisen laatua.

Kaukokäskyt maahan-istu menivät myös loistavasti, tosin näitä nopeita asennonvaihtoja ollaan ylläpidetty sisätreeneissä ruokakuppipalkalla.

Luoksetulon seisomiset menivät perushyvin - ei voi hehkuttaa, sillä tämä ei ole koskaan ollut meidän bravuuri. Maahanmenoa en uskaltanut vielä kokeilla, koska haluan ensin hioa nämä seisomiset kuntoon.

Minttu oli aivan loistava pieni tokoeläin, olen niin ylpeä! Loppulenkistä Minttu olisi vähän väliä halunut leikkiä mun kanssa mun lapasella. Lisäksi mä sain paljon kontaktia ja hellyyttä Mintun hellyyspuuskien iskiessä. Mun sydän oli haljeta, kun huomasin, miten iloiseksi Minttu muuttui tokon jälkeen. Tunnen itseni huonoksi omistajaksi, kun olen vienyt tämän ilonaiheen Mintulta pitkäksi pitkäksi aikaa. Eiköhän nyt olisi sitten muutoksen paikka.

Meillä on tässä takana todella nolo hiljaiselo... Viime syksyn tokosession jälkeen oli kiva pitää aivot nollaava tauko, joka kyllä sitten valitettavasti venyi. Ennätyskylmän (Mintun elämän mittakaavassa ainakin) talven takia mun sormet eivät ole innokkaat treenaamaan. Sisällä ollaan kyllä vähän seuraamisen askeleita, noutoa, kaukoja jne. treenattu, mutta lähinnä tukemaan tätä meidän säälittävää "ollaan me treenattu..."-selittelyä. Kaiken lisäksi saimme viime viikolla uuden seliseli-syyn olla treenaamatta: Mintulla alkoi juoksut.

Ei mulla siis mitään kertomisen arvoista ole. Tulin vain kertomaan, että hengissä ollaan. Ja Minttu rrrrrrakastaa talvea ja pakkasta!

Tokoilimme tänään Kirkkonummen koirakerhon tokokokeessa. Osaamistamme arvioi Ralf Björklund.

Kotiin vietiin siis hyvillä mielin AVO1 pistein 169,5, koulutustunnus TK2 ja kasa Pedigreetä (sij. 3/12).

Minttu oli oikein hyväntuulinen ja virkeä, kunhan "koneisto lähti käyntiin" seuraamisen aikana. Pisteitä ei näköjään kuitenkaan rokotettu, vaikka ainakin mun silmään Minttu seurasi toisinaan löysästi ja haahuillen. Koe oli hallissa, joten hiekan kätkemät haisut tahtoivat viedä Mintunkin nenän maata nuustamaan.

Luoksetulossa Minttu juoksi tapansa mukaan kovaa mutta toisaalta myös pysähtyi nopeammin kuin viime kokeissa. On kyllä harmillisen alhainen pistelukema muuten hyvässä rivissä. Tätä luoksetulon pysähtymistä pitää nyt kyllä todella koittaa parantaa, kunhan keksin jonkin toimintasuunnitelman.

Kaksoiskäskyistä ei tälläkään kertaa päästy eroon. Noudossa Minttu irroitti otteensa vasta toisella käskyllä ja sekä kaukokäskyissä että estehypyssä piti antaa yksi istu-käsky ihannetta enemmän.

Erityisesti mieltä lämmitti tuomari Björklundin vuolaat kehut ja ylistykset meidän yhteistyöstä. Minttu teki vaikutuksen iloisuudellaan, palvelualttiudellaan, kontaktillaan ja söpöydellään, ja me kuulemma sovitaan erinomaisesti yhteen. Olin kyllä niin todella ylpeä mun pienestä ja pirteästä kaverista, joka oli ihanan kontaktihakuinen ja tsemppaava! Oikeastaan mikään ei olisi voinut mennä paremmin, ja tämä koe oli kyllä loistava päätös meidän avoimelle luokalle.

Nyt kuitenkin luodaan katseet pitkälle tulevaisuuteen voittajaluokkaan, sillä uutta, vaikeaa ja haastavaa opeteltavaa kyllä riittää.

Voi sitä onnea, kun tuli ensimmäinen lumi maahan! Minttu riekkui jatkuvasti lenkillä, spurttaili kuin pentukoira ja koppasi vauhdista lunta suuhunsa. Ollaan tehty tosi pitkiä lenkkejä märistä, toisinaan kylmistä ja pimeistä illoista huolimatta, Minttu on ollut tosi mukava ja reipas kaveri! On myös harvinaista, että Minttu on lähtenyt erittäin mielellään lenkille - jopa niin mielellään, että se ei malta odottaa normaaleihin lenkkiaikoihin asti, vaan ulos pitäisi päästä aikaisemmin.

Ilo, onni ja reippaus on näkynyt myös tokotreeneissä. Minttu on ollut huippukaveri, riehakas ja jonkin verran kärsivällinenkin. Ollaan treenattu pääasiassa pidempiä seuraamispätkiä ja luoksetulon pysähtymisiä - molempia vallan hyvällä menestyksellä. Mä kuitenkin vielä vähän epäröin noita luoksetuloja, koska Mintulla saattaa karata vauhti käsistä - kuten aina tokokokeissa. Treeneissäkin Minttu saattaa riehaantua sen verran, että jarrutusmatkat venyvät. Huolta sentään karistaa se, että huomaan Mintun yrittävän: heti, kun annan käskyn, Minttu aloittaa jarruttamisen. Syytänpä siis mielummin fysiikan lakeja.

Meidän sutjakka lapinkoira onkin tätä nykyä puhvelin sukua. Rankka pohjavillan ajo reisistä ja vyötäröstä on tehnyt Mintusta aika kevyen näkösen takaa. Mistäpä siis tiedän, että Minttu riekkui lumikeleillä iloaan eikä kylmyyttään?

Saatiin paikka 15.11. Kirkkonummella järjestettävästä tokokokeesta, joten silloin on meidän viimeinen mahdollisuus kerätä TK2 plakkariin tänä vuonna. Minähän asetin sellaisen tavoitteen tälle vuodelle, joten nyt toivoisin nyt kovasti, että voitaisiin jättää tämä avoin luokka taakse.

En ole kyllä paljoa tuhrannut aikaa Mintun kanssa treenatessa, valitettavasti. Voimat, aika ja sää ei ole antanut tilaa, mutta nyt on kyllä korkea aika tehdä viime hetken syynit tokoliikkeille ennen koetta.

Minttu viisas meni luontoäidin halpaan ja aloitti karvanlähdön näin ennen talvea. Lapaluut ja reidet tursuavat karvatuppoja, ja karsta tukkeutuu yhdelläkin sipaisulla. Toivottavasti Minttu jättää edes pikkusen vaatetta päälleen, sillä minä en todellakaan ala pukemaan vaatteita koiralle!

Nyt viime lauantain kokeen ansiosta olen päättänyt aloittaa paljon tavoitteellisemmat treenit Mintun kanssa. Koska meillä ei ole mitään ongelmaa itse liikkeissä, pitäisi vain saada hiottua hienoiksi nuo kauan tahkotut liikkeet.

Seuraamisessa olisi tavoitteena saada "kestävyyttä" eli pitää Mintun mielenkiinto yllä pitkissäkin kaavioissa. Lisäksi - lähinnä seuraamisessa mutta myös muissa liikkeissä - kiinnitän huomiota kokeenomaisiin suorituksiin. Eli venytetään treenejä niin, että lopulta saataisi "kotikentällä" tehtyä liikkeitä kokeenomaisesti.

Noudossa on tarkoitus vaan kiinnittää huomiota haukkumattomuuteen. Minttu - muuten kohtuu hiljainen koira - on siis tässä nyt viime aikoina keksinyt haukahtaa lähtiessään noutoon. Jos siis teetän noudon esim. luoksetulon tai kaukokäskyjen jälkeen, Minttu purkaa ylikierroksia haukahtamalla. Noudossa olisi tärkeää rauhallisuus, kun taas monessa muussa liikkeessä korkea viretila on todella etu. Rauhotumme siis.

Luoksetulon pysähtymisessä on tavoitteena treenata nimenomaan se pysähtyminen. Minttu osaa liikkeen yleensä hyvin, mutta koekentällä vauhti tuppaa korvata järjen. Arvosanaksi venyneelle jarrutusmatkalle sitten 5.

-----

Tänään käytiin treenaamassa australianpaimenkoirien Rommin ja Ronjan kanssa tokoa. Treenattiin yhdessä paikallamakuu - upea neljän minuutin suoritus -, mutta muuten treenattiin omiamme. Mintun kanssa teimme lähinnä seuraamista, kaukokäskyjä, noutoa ja luoksetuloa pysähdyksellä. Kaiken tämän lisäksi Minttu pääsi myös istumaan jäähylle haukahdeltuaan mun sietokyvyn yli ympäristölle ja kentällä olleille muille koirille.

Näistä kimppatreeneistä innostuneena rupean treenauttamaan Mintun takapäätä, sillä Rommin sipsutusta katsoessani tajusin, kuinka kömpelö Minttu tosiaan on. Minttu ei osaa käyttää takapäätään esim. peruuttaessaan seuraamisen yhteydessä, vaan harppoo tomerana sinne tänne - yleensä tangenttina ulos seuraamiskaaresta. Lisäksi voisin taas vilkuilla niitä voittajaluokan liikkeitä, sillä muuten ensi vuonna olemme pulassa kaikkien uusien liikkeiden kanssa. Mieleen vaan palaa noudon opettelun vaikeus (mahdottomuus), joten valitettavasti kartan uuden opettamista.

Tokoilimme eilen jälleen avoimessa luokassa. AgiToko Dogsin järjestämän Helsingin kokeen tuomaroi Hannele Pörsti.

Kotiin viemisinä siis AVO2 pistein 157.

Mulla ei ollut mitään tulostavotetta tästä kokeesta, sillä nyt kesällä ja syksyllä on ollut vähän tärkeämpääkin mietittävää kuin toko (mm. ylioppilaskirjoitukset ja inssi..). Meidän treenaamattomuus ei olisi ansainnutkaan hyvää tulosta, ja pääasia oli vain pitää hauskaa.

Kokeessa ei oikeestaan ollut muuta vikaa kuin kaksoiskäskyt. Paikallamakuu, luoksetulo, seisominen ja muistaakseni estehyppykin meni ilman kaksoiskäskyjä, jotka koituivatkin sitten muissa liikkeissä kohtalokkaiksi. Tosin luoksetulossa oli liikaa vauhtia ja sitä kautta jarrutusmatka oli noin 10m, ja estehypyssä Minttu ponnasi lisäkorkeutta esteestä.

Nyt treenataan innokkaasti ja koitetaan saada se viimeinen puuttuva AVO1-tulos vielä tänä vuonna. Avoin on selkeästi ollut haastava luokka meille, mutta kaiken säännönmukasuudenhan mukaan seuraavaksi olisi taas ykköstuloksen vuoro..!

Meillä siis tosiaan on ensi viikon lauantaina tokokoe. Ei olla mitenkään liian ahkerasti treenattu mun syksyn ylioppilaskirjoitusten takia, mutta nyt tällä viikolla aloitettiin sitten vähän tavotteellisemmin. Mintun ylitsevuotava valeraskaus ei onneksi näy tokokentällä, joten neidistä saa hyvän tokokaverin. Jauhelihapiffeilläkin saa ihmeitä aikaan.

Meidän viime hetken treenit nyt ovat lähinnä liikkeiden mieleen palauttelua. Lähdetään kokeilemaan onneamme, jos saataisiin se TK2 vielä tänä vuonna kasaan - loppuvuonna koetarjonta täällä päin on aika olematon.